Mitä Greenpeace vaatii Ylä-Lapissa?
Samaa kuin Inarin metsätalousalueen paliskuntien enemmistö vaatii. Tärkeimpien laidunmetsien jättämistä vahingollisten hakkuiden ulkopuolelle. Nämä alueet on rajattu kartoille paliskuntien ja tokkakuntien asiantuntemuksella. Nämä alueet eivät ole koko valtion metsätalousalue, vaan osa siitä. Emme vaadi metsätalouden lopettamista. Vaadimme että talousmetsäalueilla tehostetaan hakkuutähteiden keräämistä ja nuorten metsien hoitoa, tarvittaessa valtion kompensaatioin. Myös paikallista puun jatkojalostusta tulee kehittää, jotta alueelle saadaan enemmän tuloja vähemmillä hakkuumäärillä.
Poronhoito ja saamelaiskulttuuri
Perinteinen vapaasti laiduntava poronhoito on satojen vuosien aikana ympäristöönsä sopeutunut elinkeino. Sen ympärille rakentuu kylien sosiaalinen verkosto. Se on elämäntapa, kulttuurin perusta ja aluetaloudellisesti merkittävä työllistäjä ja tulonlähde. Porotalous on saamelaiskulttuuria tukeva elinkeino ja siten yksi saamelaiskulttuurin ilmenemisen muoto. Siksi saamelaisten harjoittama poronhoito on varsinaisen poronhoitolain (848/1990) lisäksi turvattu monin kansallisin ja kansainvälisin säädöksin, sopimuksin ja päätöksin.
Metsät ja poronhoito
Metsäiset talvilaidunalueet ovat poronhoidolle välttämättömiä. Kukin paliskunta tarvitsee tokkiaan varten riittävän suuret, yhtenäiset alueet, jotka pysäyttävät porot syömään jäkälää, ja tuulen pudottamaa luppoa. Inarissa monen paliskunnan alueella poronhoito joutuu kilpailemaan metsistä tehometsätalouden kanssa.