Ministeri Korkeaojan vetosi Inarissa 13.2. metsäkiistan osapuoliin konfliktien välttämiseksi ja neuvottelurauhan säilyttämiseksi. Vetoomus on varsin erikoinen, kun ministeri itsekin tietää tilanteen: Inarissa ei parhaillaan neuvotella mistään, koska valtio on kieltäytynyt ottamasta paliskuntien ja saamelaiskäräjien esityksiä huomioon. Paliskunnat eivät osallistu meneillään olevaan luonnonvarasuunnitteluun. Valtio ei myöskään anna edes teoreettista neuvottelurauhaa jatkaessaan hakkuita kriittisen tärkeillä laidunalueilla.

Inarin kiistassa ei siis edelleenkään haluta myöntää että hakkuut haittaavat poronhoitoa, eikä hakkuita haluta lopettaa tärkeillä porolaidunalueilla. Vetoomuksia neuvotteluista ja työrauhasta esitetään valtion taholta, joka samaan aikaan itse ylläpitää kiistaa hakkaamalla ja kieltäytymällä neuvottelemasta hakkuista.

Ministeriö myöntää tekevänsä aluepolitiikkaa ja subventoivansa metsätalouselinkeinoa teettämällä suurimman osan hakkuista miesvoimalla ja tekemällä valtion kassaan nollatulosta hakkuilla. Ministeriö ei kuitenkaan osaa eikä halua vastata siihen, miksi tätä täytyy tehdä poroelinkeinon ja saamelaiskulttuurin kustannuksella. Laskun hakkuista maksavat poromiehet.

Ministerin tiedotteessaan ja Inarin yleisötilaisuudessa esittelemä aloite saamelaisten kotiseutualueen valtion maiden hallinnan uudelleenjärjestämisestä on sinänsä mielenkiintoinen. Ministeriö ei kuitenkaan ole esitellyt aloitetta kirjallisena, joten sen sisältöä on vaikea tarkemmin kommentoida. Ministerin tavanneet Inarin paliskuntien edustajat kertovat, ettei aloitetta esitelty heille tapaamisessa mitenkään.

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Pekka Aikion mukaan (Yle Saamen radio 13.2.) ministeri ei ole kunnolla ymmärtänyt sitä että metsäkiistassa on kyse myös saamelaisten maankäyttöoikeuksien järjestämisestä saamelaisalueella. Aikio ei usko että kaavailtu uusi hallinnollinen elin toisi ratkaisua tilanteeseen.

”Ministeri ei myöskään antanut lupauksia hakkuumäärien vähentämisestä vaan tuntui enemmänkin kallistuvan kunnan vaatimusten suuntaan, jotka merkitsevät jopa hakkuiden lisäämistä nykyisestään”, sanoi Aikio.

Olennaisinta Inarin metsäkiistassa olisi hakkuiden lopettaminen porotaloudelle kriittisen tärkeillä alueilla ja sellaisen neuvottelun luominen, jossa paliskunnilla olisi lakien ja sopimusten edellyttämä erityisasema. Nykyinen käytäntö, jossa kiistan kohteina olevien metsien hakkuut jatkuvat ja neuvotteluja ei ole, ei voi ratkaista tilannetta kenenkään eduksi.

Ministeriön tiedote: http://www.mmm.fi/tiedotteet/index.asp?nro=2088
Inarin paliskuntien aloite neuvotteluista: http://www.inarinpaliskunnat.org/kirje.html