Metsät ovat uusiutuva luonnonvara, mutta tämä ei yksin tee metsätaloudesta kestävää. Nykyisellään Ylä-Lapin metsätalous tuhoaa lähes luonnontilaisia vanhoja metsiä uhanalaisine eliölajeineen, ja heikentää merkittävästi metsien maisema- ja virkistysarvoja. Ennen kaikkea metsätalous on ajanut vanhoista metsistä riippuvaiset paliskunnat ja poromiehet vakavaan ahdinkoon, kun esimerkiksi Nellimissä suuri osa talvilaitumista on hakattu käyttökelvottomaksi kahdessakymmenessä vuodessa.

- Vaikuttaa siltä, että metsäalan järjestöt toivovat edelleen, että maankäyttöristiriidat häviävät maton alle lakaisemalla. Samaa linjaa on edustanut Suomen hallitus, jonka edustajat edelleen väittävät, ettei hakkuuongelmia ole kuin muutamalla poromiehellä. Ainoa tapa ratkaista kiista on kuitenkin todelliset neuvottelut sekä hakkuumäärien laskeminen tasolle, jonka vanhoista metsistä riippuvaiset paliskunnat voivat sietää, sanoo Greenpeacen metsävastaava Matti Liimatainen.

Metsäalan edustajat ovat toistuvasti syyttäneet ympäristöjärjestöjä ja poromiehiä kiistan kärjistämisestä. Kärjistyminen johtuu kuitenkin siitä, että hakkuita on koko ajan jatkettu ja laajennettu paliskunnille kriittisen tärkeissä vanhoissa metsissä. Tänä syksynä hakkuista ei ole edes nimellisesti neuvoteltu. Myös valtion ja metsäalan valitsema tiedotuslinja – hakkuiden aiheuttamien haittojen kieltäminen ja mitätöinti – on omiaan estämään tulokselliset neuvottelut.

- Metsähallituksen asettama miljoonan euron vakuusvaade Nellimin oikeutta käyville poromiehille osoitti juuri tällaista kärjistämistä. Kuinka voidaan väittää, että Metsähallitus pyrkii turvaamaan poronhoidon oikeudet, jos se yrittää estää näiltä jopa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, kysyy Matti Liimatainen.

Lisätiedot: Matti Liimatainen, metsäkampanjavastaava, Greenpeace, 0400 346 329
Mikael Sjövall, tiedottaja, Greenpeace, 050 3696 202