Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Pekka Aikio mainitsi avauspuheenvuorossaan saamelaisen vapaasti laiduntavan poronhoidon olevan esimerkki rakenteellisesta syrjinnästä mm. maankäytön ja rahoituslainsäädännön puolesta verrattuna esim. maatalouteen. Inarin kunnanjohtaja Reijo Timperi muisti tervehdyksessään lähinnä painottaa rahasummia ja henkilötyövuosia, joita Inarin kunta käyttää palveluiden tarjoamiseen saamen kielillä sekä tulevan Saamentalon rakentamiseen. Jäi avoimeksi, mitä tällä oli syrjinnän kanssa tekemistä. Saamenkielistä opetusta tarjoavan Menesjärven koulun pian tapahtuvasta lakkauttamisesta Timperi ei puhunut tässä yhteydessä.

Saamelaiskäräjien lakimiessihteeri Heikki J. Hyvärinen kiinnitti puolestaan perusteellisessa puheenvuorossaan huomiota erityisesti niihin puoliin, joissa on Inarin kunnassakin huomauttamista, kuten saamelaisten uhkailu elleivät he lakkaa käyttämästä laillisia oikeussuojakeinojaan tai tukijärjestöjään.

“Mikäli kunnassa syntyy taloudellinen ristiriitatilanne saamelaisten ja valtaväestön etujen välille, ottaa kunta voimakkaastikin kantaa ja aina valtaväestön eduksi. (…) Inarin metsänhakkuuta koskevissa kiistoissa kunnan keskeiset virkamiehet ovat vanhastaan asettuneet hakkuiden - siis valtion ja metsureiden - puolelle saamelaisporonhoitoa vastaan”, sanoi Hyvärinen.

Hän käsitteli saamelaisten asemaa maankäytössä perusteellisesti, ja mainitsi esimerkkinä valtion mailla tapahtuvan metsähallituksen liiketoiminnan, joka heikentää saamelaisten kulttuurin harjoittamisedellytyksiä. Tämän vuoden alussa voimaan tullut uusi metsähallituslaki velvoittaa laitoksen sopeuttamaan liiketoimintaansa siten, että saamelaisten kuttuurin harjoitus turvataan saamelaisten kotiseutualueella. Vielä ei kuitenkaan ole havaittavissa merkkiäkään toiminnan rajoittamisesta. Hyvärinen otti myös esiin YK:n ihmisoikeuskomitean suosituksen, jonka mukaan Suomen tulisi mahdollisimman pian ratkaista saamelaisalueen maaoikeuskiista. Ennen kuin ratkaisu on syntynyt komitea pyytää Suomea pidättäytymään kaikista toimista, jotka saattaisivat ennakolta vaikuttaa kysymyksen ratkaisemiseen.

Hyvärisen kritiikki kohdistui erittäin terävästi Maa- ja metsätalousministeriön suuntaan, joka hänen mukaansa kieltää kokonaan saamelaisten aseman alkuperäiskansana. Ministeriö ei katso perustuslain mukaisen oikeusvaltioperiaatteen koskevan itseään saamelaisia koskevissa asioissa. Julkisen vallan käytön tulee kuitenkin aina perustua lakiin.

Kiinnostavia kommentteja esitti myös Suomen saamelaisten keskusjärjestön edustaja Maria Sofia Aikio, joka käytti Greenpeacen paikallisissa medioissa kokemaa kohtelua esimerkkinä siitä, kuinka saamelaisten asiaa ja mielipiteitä sensuroidaan. Aikion mukaan Greenpeacen on suurena ja voimakkaana järjestönä kestettävä kritiikki - jos ei kestä, ei kestä, se on Greenpeacen murhe. Ongelma hänen mukaansa asiassa on se, että saamelaiset kylläkin tarjoavat omia mielipiteitään lehdistöön julkaistavaksi käsiteltäessä saamelaisille tärkeitä asioita, mutta jostain syystä paikalliset ja alueelliset lehdet julkaisevat vain yhden saamelaisen henkilön kirjoituksia joka lehtien julkaisupolitiikkaa miellyttää. Niitä ei näytä siis miellyttäneen Greenpeacen yhteistyö saamelaisporonhoitajien kanssa, vaan molempien tekemisiä ja sanomisia on loputtomasti väännelty.

Lue lisää:
SEIS - Suomi eteenpäin ilman syrjintää