Ministerin näkemys metsä- ja porotalouden yhteensovittamisesta näyttää olevan edelleen se, että hakkuita tehdään siellä missä Metsähallitus haluaa, ja että neuvotteluja käydään vain silmänlumeeksi. Näyttää myös sille, että ministeri pitää metsätöiden ”normaalina” laajuutena kevättä 2005 edeltänyttä tilaa.

Miksi neuvotteluja paliskuntien ja saamelaiskäräjien kanssa ylipäänsä käydään, jos metsätalouden mitoitus on jo etukäteen on päätetty, samoin kuin on päätetty se, että hakkuita tärkeillä laidunalueilla aiotaan tehdä?

Ja miksi normaalina pidetään tilaa, jossa saamelaisporomiehet joutuvat kärsimään suomalaisen metsähallinnon aiheuttamista ongelmista?

Otteita Korkeaojan lausunnosta:

”Mikäli paliskuntien kanssa ei löydetä yhteistä näkemystä, niin luonnonvarasuunnitelmaprojekti tekee joka tapauksessa esityksensä kaikkia sidosryhmiä edustavan laajan yhteistyöryhmän käsittelyn jälkeen.”

”Ylä-Lapin metsätalouden työntekijöiden lomautusuhka jatkuu edelleen. Työllisyys pitää kuitenkin turvata. Tämä edellyttää myös hakkuita vaatimusten kohteina olevissa metsissä myöhemmin syksyn aikana. Metsähallitus pyrkii sovitteluratkaisuun paliskuntien kanssa mutta tavoitteena on metsätöiden jatkaminen normaalissa laajuudessa luonnonvarasuunnitelman tarkistustyön aikana.”

Lausunto kokonaan täällä