Keijon mielestä lähtökohdat olivat hyvät silloin kun hän aloitti poronhoidon, koska perheellä oli riittävä määrä karjaa. Silti hän ei tiedä, voiko hän tarjota omille lapsilleen mahdollisuutta jatkaa poroelinkeinoa: "Ei ole perhettä, enkä tiiä alakaako hankkimaankaan, pittää kattoa ensin, pittääkö uus työpaikka hankkia, mutta kun sitä on jo sijottanu niin paljon tähän hommaan...".

Muutama vuosi sitten Keijo kävi luontais- ja metsätalouslinjan Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Siellä opiskeltiin muun muassa lihankäsittelyä ja porotalouden yrityslaskelmien tekoa. Täysipäiväisen työnteon ohessa hän on joutunut töihin elinkeinonsa edellytysten puolustamiseksi. Hakkuut ovat ajaneet elinkeinon niin ahtaalle, että nuori poromies on päätynyt ripustamaan kylttejä yhdessä Greenpeacen väen kanssa.

"Olen hyvin ylpeä siitä, että olen poronhoitaja, haluan olla lähellä luontoa. Kun luonnon kanssa on paljon tekemisissä, luonnossa liikkuminen ja rauhassa oleminen, se on se mistä mie ite tykkään." Poromiehen työssä on etuna myös se, että saa itse päättää omat työaikansa: "Ite päätät, teetkö sä 8 vai 20 tunnin työpäiviä". Tosin työaika kuitenkin määräytyy vuodenaikojen, kelien ja muiden olosuhteiden mukaan. Aamulla metsään lähtiessä ei tiedä, mihin aikaan ehtii kotiin.

Kesällä on joutoaikaa jonkin verran ennen ja jälkeen vasanmerkkauksen, paitsi niillä tietysti, joilla on heinätöitä. Pirttijärvienkin pihan vieressä on heinäpelto. Heiniä tarvittiin äskenkin syksystä jääneiden peuravasojen (edellisenä vuonna merkkaamatta jääneiden vasojen) houkuttelemiseksi aitaan merkkausta varten kevättalven säiden leudonnuttua. Villejä eläimiä oli ruokittava muutama päivä jotta merkkaaminen onnistui.

Lisäksi kesäisin tietysti tehdään huoltotöitä, korjataan aidat yms. Iltojen pimetessä syksyä kohti työpäiväkin pitenee. "Kokoaa porot aitaan, sitten numerointi, siinä humpsahtikin jo 12-13 tuntia." Kaiken kaikkiaan päivä saattaa venyä 20-tuntiseksi. Talvisin aikaa menee porojen laiduntamiseen. Näin kevättalvisin työtä hidastaa märkä ja painava lumi, joka tarttuu moottorikelkan telamattoon ja reen jalaksiin.

Laidunmetsät ovat tälle paliskunnalle porojen ruoka-aitta. "Meillä ei ole talviruokintaa, ei haluta tehdä siitä maatalousporonhoitoa. Etelässä mettä on vähän niin kuin olinpaikka porolle, ei se ole ruokavarasto niinkuin meillä."

Metsiä ja poronhoitoa tarvitsee matkailuelinkeinokin. "Nehän ruukaa myyvä matkailua porotaloudella." Matkailusta saattaa olla jotakin hyötyäkin porotaloudelle, eikä hakkuuaukeista hyödy turismikaan: "Ostaahan ne matkailijatkin poronlihaa. Matkailulla on tietysti hyvät ja huonot puolet, mutta kyllä mulla on ihan positiivinen käsitys ollu matkailusta tähän asti. Jos turistit vie hakkuuaukealle, kyllä ne järkyttyy siitä."

Metsureita ja poromiehiä on laitettu vastakkain, niinhän ei pitäisi olla, kun kumpikin ammatti pitäs olla, sehän se ongelma on kun niistä alueista pitäs sopia.
Poronhoitoa syytetään siitä, että kustannukset nousevat koneiden käytöstä; "sanotaan, että on Hiace ja mönkijä". Keijo pitää arvostelua yksipuolisena: "Onhan metsureillakin moottorisahat ja autoilla ne viedään metsään ja isommilla yrittäjillä on motot, maksaahan nekin, nykyään kaikki maksaa. Voisihan sitäkin kysyä, miksi metsuri ei enää sahaa pokasahalla, mutta minusta tuntuu, että poromiehillä ei ole halua laukoa tuommoisia, ei olla oikein sellasia kiihkoilijoita."

Metsäkiistan yhteydessä on annettu ymmärtää metsätalouden ja porotalouden eläneen rinnakkain satojakin vuosia. "Tämähän on vuosisadan aikana muuttunu. Sehän on kumma kun ne sanoo, että jo 1700-luvulla on hakattu metsiä, mie haluan nähä ne kannot ja avohakkuut..."

"Kyllä se vitutti, kun tuossakin ajelin hakkuuaukealla ja pamahti alatukivarsi moottorikelkasta, sillon kiehahti, tuli mieleen, että olisivat vieneet kannotkin! Sillon mietin, että loppuuko se porotalous, en tiijä, onko mulla ennää annettavaa porotalouvessa, niikun omille lapsille. Jos tämä kannattavuus loppuu, niin ei sitä viitti alkaa kitkuttammaan," Keijo sanoo.

Poromiehiä koetetaan paikallislehdistössä asettaa vastuuseen paikallisten riitauttamisesta keskenään kutsumalla Greenpeace paikalle. Miten sitten käy jos nuori poromies menee paikalliseen kuppilaan Greenpeace-paita päällä? "Pari äijää vähän narisi, joku heitti jääpalalla, mutta enemmän tuli positiivista palautetta ainakin poro- ja matkailupuolelta".

Vaikka tulisi lunta tupaan ja jäitä porstuaan, ei haluta luovuttaa: "Uskon että perinteinen poronhoito on myös osana tulevaisuutta jos meille annetaan vain mahdollisuus jatkaa sitä."