Länsmannin käydessä koulua, ei tietä vielä ollut. Isä oli edellisenä vuonna hommannut traktorin naapurin isännältä, polttopuiden ajoa varten. Sillä ajettiin Karigasniemeen, missä oltiin yötä Välimäen matkustajakodissa. Aamulla aikaisin lähti Eskelinen, jolla pääsi Inariin, ja sieltä vietiin koululaiset taksilla Konesjärvelle. Konesjärveltä käveltiin Riutulaan kouluun. Takaisin pääsi joulun aikoihin. Inari-Angeli tietä pitkin Länsman kulki ensimmäistä kertaa armeijasta kotiin tullessaan.

Tien teon jälkeen metsistä tuli valtiolle kiinnostavia; hakatut puut voitiin kuljettaa pois kätevästi. Nyt, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, Paadarskaidissa vuorottelevat hakkuuaukeat selkeärajaisten metsäkaistaleiden kanssa. Hakkuutähteet törröttävät paksun hangen läpi. Nykyään poromiehiä moititaan jatkuvasti siitä, että poroja on liikaa, koska laitumet ovat huonontuneet. "Kun paliskuntien välisiä raja-aitoja ei vielä ollut, silloin Paadarskaidissa oli montakymmentä tuhatta poroa, ja jäkälää ja luppoa riitti", muistelee Hansi Länsman. "Ei silloin puhuttu ylilaidunnuksesta."

Hansi näyttää kartalta, mistä porot ovat ennen ruukanneet kulkea, ja mistä ne kulkevat nykyään. Itsellään hänellä on alueen kartta päässään. Porohommia opetellessa, maaston muodot ja tuntomerkit piti vähitellen painaa mieleen. "Sitä mentiin sitten niin pitkälle kun jo osattiin". Maisemat ovat kuitenkin muuttuneet hakkuiden myötä. Uudet tiet eksyttävät poron, ja melkein kulkijankin. "Ne on vielä niin leveitä ne tieurat, se katoaa se jäkälä, vaikkei se tie ole kun 5-6 metriä, niin kyllä se on toistakymmentä metriä se alue, mitä sitä varten on raivattu."

Porot lähtevät aikaisemmin keväällä liikkeelle talvilaidunaluieilta kohti pohjoista. "Jos ei Kirkko-outaa olis hakattu, niin porot olis nyt vielä siinä. Nyt Kirkko-outa on niin kovettunu, että osa poroista menee Ruoppavaaraan ja Tupavaaraan, tässä on esteaidat, ollaan avattu ne, että ne pääsee." Hansi Länsman näyttää kartalta louhikkoista ja pikkulampien pilkottamaa Isolammen ympäristöä Kirkko-oudasta länteen. "Näihin alueisiin oli erittäin hyvä pysähtymään poro, ne saatto kaivaa siinä pari viikkoakin. Nyt se on hakattu niin ettei siellä ole kuin muutama puu pystyssä". "Ruvašškaidissa, siinä on nyt meijän kärkiporot." Pahtusjärven ja Kirkko-oudan välillä on matkaa parikymmentä kilometriä. "Ne mennee kunnes Paistunturin ja Muotkatunturin raja-aita tullee vastaan".

Pohjoispuoli Muotkatunturin paliskunnan alueesta on pääosin tunturia, kesälaitumeksi soveltuvaa. "Nyt kun mie ajelin tuolla tunturissa, kun me niitä petoja laskettiin (Metsähallituksen miehen kanssa), niin se oli niin kovaa se lumi, ettei siellä pirukaan pärjää"

"Mie olen vielä yrittäny, ettei tarvitse heiniä vejättää niille, porohan pittää meijät elättää, eikä me poroa. Jos me alamme niille heiniä vejättämmään, niin eihän se ole kannattavaa." Jonakin talvena olosuhteet voivat olla poikkeuksellisen ankarat. " Yhtenä talvena kun oli puolitoista metriä lunta, sillon piti vejättää heiniä, eihän ne pororaukat voinu kaivaa. Nythän ei ole niin paljon lunta."

Hansilta on ahma tappanut kellovaatimen äskettäin, tokkakaveri on sen löytänyt, tänään siinä oli ollut kaksi kotkaa, ahma oli käynyt siinä, ja kaksi kettua. Kaikki kuuluvat silti luontoon Hans Länsmannin mielestä, myös ahmat, sopivassa suhteessa. "Onhan se mukava liikkua siellä kairassa, kun siellä on kaikenlaisia elukoita." Lähipäivinä on metsässä näkynyt kotkien, ahman, korppien ja kettujen lisäksi päästäisen ja näädän jälkiä. Lisäksi lähellä kansallispuiston rajaa on näkynyt paljon hiihtäen liikkuvia turisteja matkalla jollekin järvelle pilkkimään.

Arvokkaita metsiä käytetään nykyään pääosin selluloosan raaka-aineeksi. Puunjalostuksen kehittämiseen ei Ylä-Lapissa ole paljoa panostettu. Hansi ei oikein usko hakkuiden tuottavuuteen puun nykyisellä käyttötavalla; "Metsähallitus vois antaa niille jotakin muuta hommaa, kun ne ei ole niin tuottavia näillä kairoilla ne hakkuut. Nämähän olis hyvää huonekalupuuta, mutta nehän ei jalosta sitä, kun selluloosaksi keittävät, ja paperimassaksi laittavat. Sellainen ei ole niin arvokasta."

Millainen on porotalouden tulevaisuus, on avoin kysymys. Hansin mielestä "on uhkarohkea yritys alkaa nykyaikana poromieheksi, ne on ajamassa niin ahtaalle tätä porotaloutta. Melkein kannattas kouluja käyvä ensin, ennenkun kattos että alkaako porohommiin"

Kouluikäinen kummipoika istuu pöydän ääreen ja alkaa selvittää huolen aihettaan saamenkielellä. Hän on tuonut mukanaan kelkan, joka pitäisi korjata, ja haluaa tietää onko Hansilla hitsauslaitteita, joilla ohjaustankoa voidaan hitsata. Pitemmän tähtäimen huolenaihe on, pääseekö mukaan vasojen kesämerkkaukseen.