-->

Päiväkirja

Maria Sofia Aikio ja Niillas Somby puhuivat kirjailijoille Nellimissä

13.04.2005

"Henkinen elämä on kulttuurin juuret", totesi Niillas Somby. "Oli älykästä aikanaan kieltää joikaaminen, väittää että se oli syntiä", hän sanoo. Puheensa aluksi hän esittää saliin kokoontuneelle väelle joiun, jonka hän kertoo olleen mahtava aikanaan. Maria Sofia Aikion mukaan taas kulttuurin juuret kasvavat maassa; "Kulttuurit perustuvat maahan". Saamelaisalueella luonnonkäyttökysymykset ovat vaikeita, sillä luonnon resursseihin kohdistuu yhä suurempia vaatimuksia. "On rajoitettu määrä luonnon resursseja ja enemmän ja enemmän ihmisä, jotka haluavat käyttää niitä, esimerkiksi metsiä", sanoi Aikio.

Suomalaisen ja saamelaisen kulttuurin ja ajattelutapojen erot vaikeuttavat Maria Sofia Aikion mielestä luonnon käytöstä sopimista ja keskustelua. Luonto on "kulttuuriympäristö, se on täynnä tarinoita, ja paikkoihin liittyvää tietoa", hän kertoi eri maista tulleille kirjailijoille tiistai-iltana Nellimissä. Luonnon ympäristö käsitetään Aikion mukaan eri kulttuureissa eri tavalla, ja siitä myös puhutaan eri tavoin. On vaikeata ylittää kommunikaatiokuilua menetelmien ollessa aivan erilaiset; "Jos haluamme kertoa jotain, meidän täytyy käyttää samoja menetelmiä kuin he (suomalaiset).

Greenpeacen aktivisteille ja työntekijöille Aikio totesi; "Syy, miksi te olette täällä, on se että sellaisella organisaatiolla kuin Greenpeacellä on nämä samat menetelmät käytössä, heitä kuunnellaan paremmin kuin meitä."

Neljän valtion saamelaisten yhteisen organisaation, Saamelaisneuvoston julkilausumassa 11.4.2005 todettiin seuraavasti: "Poronhoitajat haluavat suojella alueitaan, koska he elävät niistä. Alkuperäiskansan suojaksi suunnitellut ja rakennetut ohjelmat eivät Suomessa ole vielä tuottaneet toivottua tulosta. Saamelaiset ovat vähemmistönä Inarin kunnassa, jonka virallinen kanta on hakkuiden jatkamisen suosiminen. Saamelaisilla poronhoitajilla ei ole mitään demokraattista mahdollisuutta saada "kaikki samalla viivalla"-periaattella ääntään kuuluviin maankäyttöasioissa. Tämä rakenteellinen voimattomuus johtaa kansalaisaktivismin keinojen todelliseen tarpeeseen. Greenpeacen tuki ja apu poronhoitajille ja siitä noussut julkisuus antaa toivoa siitä, että neuvottelujen käyminen minimitasolla- kuullaan, mutta ei kuunnella- ei enää riitä."

Niillas Somby taas kertoi saamelaisesta perinteisestä tavasta pyytää kaikkea uudistumaan, mitä luonnosta käytetään, niin poroja, puita, kuin muutakin. Maankäyttöongelmista Norjan puolella hän toteaa:"(Norjan)Valtio sanoo, että saamelaiset tuhoavat maan pitämällä muun muassa paljon poroja, mutta unohdetaan modernin maan käytön vaatimukset ja niiden vaikutus. " Esimerkkinä hän mainitsee poronhoitajien pelkäävän, että tärkeistä laidunalueista tulee sotilaallista harjoitusaluetta. Niillas Sombyn mielestä luonnosta on voitava ottaa tarvittavia asioita, esimerkiksi kotitarvepuita, tai puuta talon rakentamiseen. "Tavallisten ihmisten pitää kuitenkin voida käyttää luontoa, koska se myös luo siteen ihmisen ja luonnon välille".

Saamelaiset ovat menettäneet perinteisiä luonnon käyttöoikeuksia niin Norjassa, kuin esimerkiksi Venäjälläkin. Tenojoessa Norjan puolella muunmuassa kiellettiin lohen pyytäminen muilta kuin niiltä, jotka omistivat maata, ja tuottivat vähintään 2000 kg heinää vuodessa, kerrotaan Niillaksen esittämässä dokumenttifilmissä.

Myös Venäjällä ongelmat ovat suuria; "Monia pahoja asioita tapahtuu Venäjän saamelaisalueella, erityisesti saastumisen, metsien hakkuiden ja turismin vuoksi. Turismi sinänsä ei ole paha asia, mutta turismi sellaisena kuin se Venäjällä esiintyy, on paha asia. Saamelaiset yksinkertaisesti ajetaan pois perinteisiltä järviltään ja joiltaan, suuret yhtiöt omistavat nykyään joet ja alueet. Heillä on aseistetut vartijat, ja minun ihmiseni eivät pääse noille alueille, eivätkä voi myöskään harjoittaa turismia elinkeinona."

Suomen saamelaisalueella poronhoitajien oikeus laiduntaa porojaan on tosin turvattu poronhoitolaissa. Laki ei käytännössä näytä pystyvän suojaamaan poronhoitajien oikeutta käyttää luontoa perinteisellä tavalla, mikäli vanhojen metsien teollinen käyttö jatkuu tällä tavoin.

Tähän liittyy tämänkin kirjailijavierailun syy. Greenpeace pyrkii toimimaan kirjailijoiden kanssa yhteistyössä, jotta mahdollisimman moni kirja painettaisiin aarniometsävapaalle paperille. Jo yli sata kirjailijaa, näiden joukossa Günter Grass, Isabel Allende, Margaret Atwood ym. tukevat vuonna 2001 Kanadassa aloitettua kampanjaa.

Saamelaisten ja muiden alkuperäiskansojen tilanteeseen voi Niillas Sombyn mielestä vaikuttaa myös näiden kansojen keskinäisellä yhteistyöllä; "Meillä on ollut yhteyksiä esimerkiksi Kanadan intiaaneihin, ja paljon hyviä asioita on jo tehty. Onneksi emme ole ainoa alkuperäiskansa maailmassa."