Toisin päin kulkeville tarjottava informaatiotulva on hieman niukempi. Muutama on koettanut käydä kyselemässä, millaista informaatiota "Anti-terror Info Centerissä" jaetaan, mutta heidät on käännytetty takaisin. Kuvia leiristä ei myöskään saisi ottaa, vaikka kuvaaminen julkisella paikalla on journalistiliitonkin ohjeiden mukaan yleisesti ottaen sallittua. Informaatio-keskuksen, jollaisena "Anti-terror Info Center" itseään mainostaa, uskoisi olevan julkinen paikka.

Leirillä ei mielellään myöskään oteta vastaan informaatiota. Greenpeacen leirillä vierailemassa ollut Luonnonsuojeluliiton metsävaliokunnan jäsen Matti Ikonen havaitsi "Info-Centerin" viereen ilmestyneen banderollin, jossa tiedusteltiin, "onko Luonnonsujeluliitto meitä vastaan?" Ikonen koetti mennä kertomaan, kuinka asia on, mutta hänen vastaustaan ei haluttu kuulla.

Kieltäytyminen mielipiteen vaihdosta ei ole totaalista. Osa leirissä majailevista miehistä koettavat keskustella ja kertoa näkökannoistaan niille jotka tulevat niitä kyselemään. Keskustelu kuitenkin loppuu jonkun kovemman linjan edustajan ilmoittaessa, että se loppuu nyt.

Leirillä on myös annettu selkeästi ymmärtää, että sinne eivät ole tervetulleita ne, joiden mielipiteet metsäaiheesta eroavat leiriläisten näkemyksistä.

Tunnelma kahden leirin ympäristössä on surrealistinen. Molemmissa leireissä näyttää olevan omat yövahdit. (Riittäisiköhän yksi yhteinen yövahti, jos hänet sijoittaisi leirien puoliväliin demilitarisoidulle vyöhykkeelle? Yhteinen vahti varoittaisi kumpaakin leiriä mahdollisista ulkopuolelta tulevista humalaisista räyhääjistä.)

Katseet seuraavat jokaista tiellä liikkujaa. Kun toiseen leiriin ajaa auto, kymmenen päätä kääntyy nuotion ympärillä. Tarjotun kahvipullan syömisestä tai syömättä jättämisestäkin tulee tärkeä valinta, mikäli pulla vaikuttaa olevan väärästä leiristä. Saattaako pullan mukana tulla nielaistuksi vääränlainen mielipide? Hupaisaa, mutta surullista.

© Greenpeace/Henna Tahvanainen