Arvoisa ministeri Korkeaoja,

Olemme seuranneet maa- ja metsätalousministeriön toimia valtion metsätalouden ja poronhoidon yhteensovittamiseksi Ylä-Lapissa. Toimintaohjelman kriittisin vaihe on nyt alkamassa Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelun muodossa.

Näkemyksemme on, että nykymuotoista valtion metsätaloutta ja luonnonvarasuunnittelua on muutettava, jotta perinteisen poronhoidon ja saamelaiskulttuurin oikeudet voidaan turvata. Poronhoidon lakisääteisen ja sopimusten edellyttämän erityisaseman vuoksi on tärkeää, että luonnonvarasuunnittelussa voidaan aidosti pohtia poronhoidon edellytyksiä ilman nykyisiä, ennalta määriteltyjä metsätalouden reunaehtoja. Erityisasemansa vuoksi poronhoidon maankäyttötarpeita tulisi suunnittelussa käsitellä erillisenä kysymyksenä paliskuntakohtaisesti eikä kuulla porotaloutta vain yhtenä lukuisista intressiryhmistä. Näin voitaisiin päästä ratkaisuun, joka on niin Metsähallituksen kuin paliskuntienkin hyväksyttävissä.

Hammastunturin, Muddusjärven, Muotkatunturin, Paatsjoen ja Sallivaaran paliskunnat sekä Ivalon paliskunnan Nellimin tokkakunta ovat esittäneet parannusehdotuksia luonnonvarasuunnitteluun muistiossaan 16.1.2005 (liitteenä). Katsommekin että paliskuntien hyväksymän neuvottelumenettelyn syntyminen on välttämätön edellytys luonnonvarasuunnittelun onnistumiselle. Uskomme, että luonnonvarasuunnittelun onnistumisedellytykset paranevat huomattavasti, kun maa- ja metsätalousministeriö, Metsähallitus ja paliskunnat jo ennen suunnittelun alkua sopivat prosessin kulusta. Näissä neuvotteluissa tulisi myös sopia hakkuiden keskeyttämisestä paliskuntien kartoille rajaamissa tärkeissä laidunmetsissä suunnitteluprosessin ajaksi.

Ehdotamme tapaamista Teidän ja ministeriönne avainhenkilöiden kanssa mahdollisimman pian ennen luonnonvarasuunnittelun alkamista.

Kunnioittaen,
Matti Liimatainen, metsävastaava, Greenpeace
Eero Yrjö-Koskinen, toiminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto
Timo Tanninen, pääsihteeri, WWF Suomi