Alkuviikosta leiriin saapui uusia aktivisteja Suomesta, Saksasta, Belgiasta sekä Ranskasta. Belgiassa ja Ranskassa tiedotusvälineet ovat olleet kiinnostuneita ja aktivisteille on varattu jo useita radio- ja televisiohaastatteluja. Leirissä valmistellaan merkintäkylttejä joilla poronhoidolle tärkeät metsät merkitään, käydään hiihtoretkillä tutustumassa leirin seutuun sekä tehdään päivittäisiä askareita kuten polttopuiden pilkkomista ja ruuanlaittoa.

Vieraitakin on meillä käynyt, tiistaiaamuna pari poromiestä – vanhemman sekä nuoremman polven edustajia - istui kahvittelemassa hyvän aikaa, rupateltiin hillanpoiminnasta, lumilautailusta sekä porojen ruuansulatusjärjestelmästä. Iltapäivällä ilmaantui vielä yksi paliskuntalainen sekä Helsingin Sanomien toimittajapari, vierailu sujui oikein leppoisissa merkeissä. Keskiviikkoaamuna Lapin Kansan paikallinen toimittaja kunnioitti meitä visiitillään, oli kuulemma katsomassa leiriä ennen kuin se väkipakolla poistetaan. Vaikka paikallisten asukkaiden joukosta löytyykin ihmisiä sekä puolesta että vastaan ajamaamme asiaa, on ilahduttavaa, että eri mieltä olevat ihmiset voivat konttimme kahvipöydän ääressä istua ja keskustella kaikessa sovussa.

Leirin takana alkaa luppometsä joka jatkuu koko parin kilometrin matkan Lemmenjoen kansallispuiston rajalle asti. Siellä metsässä on monikin vapaaehtoinen iltapäivän hiljaisina hetkinä käynyt hiihtämässä tai kävelemässä lumikengillä, ihailemassa parran kaltaisena puiden oksilla ja rungolla kasvavaa luppoa sekä seuraamassa porojen ja muiden metsän asukkien jälkiä - ja hyvällä tuurilla pääsee jälkien jättäjänkin näkemään. Porot ovat ainakin jo palanneet leirimme tienoille, uusiin asukkeihin tottuneena niitä voi jo nähdä kymmenittäin ihmettelemässä autoja ja kontteja.