Poronhoito pitää kyliä asuttuina, eikä sitä voi harjoittaa muualla. Poronhoito tarjoaa työtä sekä perheen miehille että naisille. Metsistä ja poronhoitokulttuurista saavat sisällöllisiä sekä konkreettista materiaalia aineksia monet kuvataiteilijat, kirjailijat sekä käsityön tekijät.

Saamelaiskonferenssi hyväksyi vuonna 1978 listan saamelaiselinkeinoista, eli peruselinkeinoista, jotka saamelaisen ekologisen perinteen mukaisesti hyödyntävät luonnonvaroja ja tukevat saamelaiskulttuuria. Porotalous on saamelaiskulttuuria tukeva elinkeino ja siten yksi saamelaiskulttuurin ilmenemisen muoto. Siksi saamelaisten harjoittama poronhoito on varsinaisen poronhoitolain (848/1990) lisäksi turvattu monin kansallisin ja kansainvälisin säädöksin, sopimuksin ja päätöksin.

Hallituksen esitys 309/1993 vp s. 65, Perustuslakivaliokunnan lausunto 44/1996 vp (Hallituksen esitys 229/1996 vp.), Perustuslakivaliokunnan mietintö 17/1994 vp, Hallituksen esitys 248/1994 vp:
Perinteiset elinkeinot kuten poronhoito, metsästys ja kalastus kuuluvat saamelaisten kulttuurimuotoon.

Suomen perustuslaki /2000:
17 §, 3 momentti: Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.

"Luonto on saamelaiskulttuurin perusta. Perinteiset elinkeinot, kalastus, metsästys ja poronhoito ovat luontaiselinkeinoja. Luonnon kieltä ymmärtävät yhäkin parhaiten ne saamelaiset, jotka elävät luonnosta ja luontaiselinkeinoista."

Lue lisää: Netti-Oktavuohta - sähköinen teemalehti saamelaiskulttuurista.