"Kun oltiin lapsia, ei ollut aitoja joka puolella. Laitumet oli hyvät. Porot pysyivät hyvillä laitumilla. Nykyisin kun poroja kuljettaa ja tulee hakkuualue, ne tekee stopin. Ne ei kulje luonnollisia reittejä vaan lähtee hakemaan hakkaamatonta aluetta. Niiden käytös muuttuu. Eikä se ole pelkästään se että luppo katoaa ja hakkuutähde putoaa maahan. Talvella tuulet käyttäytyy eri lailla, lumi tiivistyy, poro ei pysty kaivamaan" , Jorma kertoo

Pilvin ja Jorman paliskunta oli pakotettu rakentamaan aidan, koska hakkuut ovat muuttaneet porojen laidunkiertoa. "Se aita kyllä on aivan metsähallituksen hakkuiden takia siihen laitettu. Kun ei ne porot pysyneet enää siellä. Se aidan rakentaminenkin on meidän kustannettava. Na hakkuut vaikuttavat niin hirveän laajalti että sitä ei osaa äkkinäinen metsäinsinööri ajatellakaan."

Muotkatunturin paliskunnalle talviajan luppolaitumet ovat elintärkeitä. "Kevättalvella. Tottakai. Luppoa tarvitaan. Se on aika ratkaisevassa asemassa meille...Vanhat metsät ovat tärkeitä lupon takia, mutta merkitsee myös se puusto ja sen antama suoja", Pilvi sanoo. "Meillä porot elävät luonnossa sataprosenttisesti ja saavat kaiken sieltä. Siksi se on niin herkkää. Jos meiltä viedään nämä vanhat metsät ja viimeiset luppometsät niin sehän johtaa siihen, että se lisää meidän ruokintakustannuksia ja sitä myöten heikentää kannattavuutta. Ja ei sekään, vaan me joudutaan sitten käyttämään enemmän moottoriajoneuvoja ja se vaikuttaa kaikkeen. Tämä olisi kyllä kaikkein ekologisin tapa hoitaa poroja, mutta ei siitä tunnuta välittävän vähääkään."

Jutellaan mukavia ja kahvistellaan

"Eihän Metsähallitus silloin alussa [1970-luvulla] neuvotellut ollenkaan. Ne vaan toimi ominpäin. Nykyisinhän on ne [neuvottelu]päivät, mihin poroisäntä kutsutaan. Siellä jutustellaan mukavia ja kahvistellaan... Ei siellä poromiesten mielipidettä kuunnella. Täällä paikallisella taholla ne Metsähallituksen miehet ajattelee vähän niin kuin sillä lailla, että he on tässä oikean asian puolesta tekemässä työtä ja nämä poromiehet jotka yrittää vastustaa on terroristeja ja kiusantekijöitä. Ei ne ymmärrä poronhoitoa eikä ne pidä tätä minään. Oikeastaan tuntuu siltä että paikallisella tasolla tätä poromiesten asiaa ei pidetä mitenkään vakavana, lähinnä vaan kiusantekona", Jorma kertoo.

"Yksi tai kaksi vuotta sitten kun tuonne Skaidiin oli suunniteltu hakkuu ja paliskunta sai sen siirrettyä että se tehtäisiin kevättalvella, että porot saisivat edes sen lupon syötyä, niin hakkuu olikin marraskuussa jo tehty... Tarkoitus voi olla hyväkin, mutta sitten joku yksittäinen työnjohtaja voi nollata koko neuvottelun. Ihmisten asenteita on vaikea muuttaa, kun kiista on mennyt jo niin mustavalkoiseksi", jatkaa Pilvi.

"Onhan se selvä, että jos ennen neuvottelua jo asennoidutaan siihen että he nyt tässä on oikeassa ja me vaan ollaan niitä rikollisia, jotka yrittää panna heidän toimintaansa kapuloita rattaisiin", Jorma lisää.

Yhden päivän sanomalehdeksi ja paperinkeräykseen

Pilvin ja Jorman on vaikea hyväksyä sitä, että suurin osa porometsistä hakatusta puusta käytetään sellussa. "Ihan järjestelmällisesti pannaan nurin ja keitetään selluksi. Ei se kyllä sovi ei kenenkään järkeen kun ajattelee kuinka kauan ja hitaasti se on kasvanut ja sitten tuosta noin vaan hetkessä pistetään sileäksi ja keitetään selluksi. Tämähän on periaatteessa jalopuuta täällä. Todella hyvää vaikka huonekaluteollisuudelle raaka-aineeksi, mutta ei missään suuressa mittakaavassa. Eikä varsinkaan kertakäyttötuotteeksi, yhden päivän sanomalehdeksi ja paperinkeräykseen", sanoo Jorma.

"Ilmeisesti lainsäätäjälle ei sovi, että metsästä otettaisiin vain paksuin puu. Ei ole ollut semmoista vaihtoehtoa että voisi ottaa vain vähän", jatkaa Pilvi.

Pilvi ja Jorma haluavat kuitenkin jatkaa poronhoitajina. "Kyllä me vielä sinnittelemme varmaan loppuun asti.", sanoo Pilvi. "Mutta jos meidän lapset näkevät että tästä ei tule mitään niin he suuntautuvat muualle."

"Ei me eletä siksi, että keräisimme rahaa, vaan siksi että tultaisiin toimeen. On paljon semmoista kädestä suuhun elämistä, tuolta luonnosta otetaan mitä elämiseen tarvitaan eikä yhtään sen enempää. Metsähallituksen rooli on toisenlainen: otetaan luonnosta ja koitetaan sillä rikastua", Jorma sanoo.

"En minä pystyisi asumaan kaupungissa. Just niin kuin meikäläinen poro toteaa, että hän ei pysty elämään hakkuualueella, ihan outo paikka, niin kyllä minullakin kaupunki on aivan samanlainen.. Minä hakeudun sieltä pois. Korkeintaan käyn katsomassa niin kuin poro hakkuualueella että onko täällä mitään, ja totean että ei ole ja tulen takaisin", sanoo Pilvi.