Meksikolainen parveke

Natunen sanoo syntyneensä tarinoiden keskellä. Lähiympäristö ihmisineen olivat niitä täynnä. Kuitenkin, ymmärtääkseen kotiseutunsa erityisen merkityksen, oli Natusen matkustettava Meksikoon asti. "Seisoin siellä, hotellihuoneen parvekkeella, Meksikossa, ja minä näin vain nämä paikat täällä, tutut ihmiset, nämä metsät ja maat, tunsin jopa niiden tuoksunkin".

Nykyään Natusen koti on monessa paikassa. Metsän keskellä Inarissa syntyvät ideat. Luonto on tärkeä inspiraation lähde. Kettu, ja muut eläimet ovat koko ajan olleet tunnusomaisia Natusen maalauksille. Taulut hän maalaa jossain muualla, Inarissa tai Espanjassa, koska kauempaa "näkee selvemmin". Mukana kulkevat kolme husky-koiraa; Mannu, Evora ja Biegga. Samaan aikaan, kun Inarissa kiistellään metsien käytöstä, työstää Satu Natunen näyttelyään "Metsä, kiehtova puutarhani". "Taiteilijana olen metsien puolella niiden itseisarvon takia. En sen takia, onko joku elinkeino tärkeämpää, tai kannattavampaa kuin joku toinen. Maailma on joka tapauksessa hukkumassa roskaan, ja tärkeätä on voida säilyttää edes jotain kaunista, vanhaa ja itsessään arvokasta."

Kierrätysmateriaali on kaunista Perinteinen räsymatto on hyvä esimerkki kierrätysmateriaalin käytöstä, mutta sitä voisi Natusen mielestä Suomessa laajentaa muuhunkin. Se on paitsi ekologista, myös kaunista ja usein edullista. Monissa köyhemmissä maissa se on huomattu, esimerkiksi Meksikossa, Intiassa ja Malesiassa. Natunen itse käyttää kierrätyspaperia tilataideteosten ja erilaisten käyttöesineiden valmistamiseen.

Vihreän kullan maa

Ekologisten materiaalien ja luonnon arvostaminen voi yrittäjän mielestä olla sovussa rahan hankkimisen kanssa. Hän toteaa olevansa "rahan ahne yrittäjä". Esimerkiksi metsiä on älykästä käyttää hyväksi, mutta ei miten tahansa. "Asiat ovat täällä jotenkin liian lähellä, ei kyetä näkemään, kuka oikeasti vie hyödyn. Hyöty Lapin metsistä ei nykyisellään jää tänne, vaan valuu etelään, muun muassa metsäteollisuuden ulkomaisten osakkeen omistajien taskuihin. Se ei hyödytä kuntaa, ei ihmisiä täällä, hyvin lyhyen aikaa se hyödyttää metsureita." Silti Suomesta puhutaan vihreän kullan maana. "Aikanaan se on ollutkin ehkä niin, mutta metsien käyttöä voitaisiin kehittää nykyaikaisempaan suuntaan. Nykyisellään se on jäänyt alkutuotannon tasolle. Pelkkä raaka-aineiden rahtaaminen pois on samankaltaista toimintaa, mitä kehitysmaissa tehdään, eikä se tee Ylä-Lappia rikkaammaksi." "Jos se olisi niin hyvä bisnes itse alueelle niin täällä olisivat koulut, eikä täältä tarvitsisi lähteä Rovaniemelle synnyttämään" "Metsiä on hakattu vaikka kuinka paljon, eikä meillä ole täällä tämän enempää palveluja.

Kuka haluaa elää menneisyydessä, nyt on aika kääntää kelkka ja miettiä tulevaisuutta

"Metsien hakkaamisen arvo on niin mitätön siihen verrattuna, mitä se on jos voidaan sanoa, että ne ovat pystyssä. Nehän ovat matkailumarkkinoinin kivijalka. Minä olen juuri käynyt tutustumassa ulkomaisiin matkailupalvelujen tarjoajiin, ja ainoa mistä siellä ollaan kiinnostuneita, on tämä luonto. Ei tänne tulla pelaamaan golfia. Hotellit, palvelut, kaikki matkailuyrittäjät hyötyvät siitä, että ihmisiä tulee tänne katsomaan meidän ihania metsiä. Jos jollekin riittääkin kävely joen jäällä, niin osa haluaa enemmän. Ei pidä aliarvioida ihmisiä. Jos me kerromme kaikissa esitteissä ja mainostamme, että meillä on täällä ikimetsiä, niin niitä on myös oltava". Luontomatkailua voisi Natusen mielestä kehittää haasteellisempaan suuntaan. "Ei aina tarvitse lähteä helpoimmasta vaihtoehdosta, ja viedä turisteja esim. Saariselälle. Turisteja voi myös tuoda tänne, ja viedä ne vaikka osallistumaan niihin samoihin luontoelämyksiin, joita me itsekin arvostamme, esim. talviverkkojen kokemiseen, pilkkimiseen, tai vaikka osallistumaan poroperheen metsäarkeen. Se että ihmiset viedään luontoon, on heille mieletön elämys".

Metsät ovat muutakin kuin kaadettua puuta

Satu Maarit Natusen mielestä ihmiset ovat nyt passiivisia omassa asiassaan. Metsien hyvinvointi on kaikkien täällä asuvien hyvinvointia. Metsissä on korvaamattomia arvoja, jotka vähenevät hakkuiden myötä. "Ne metsät, joiden keskellä ihmiset ovat eläneet, joissa he ovat marjastaneet ja joiden järvissä kalastaneet, ne hakataan, eikä ihmiset nouse vastarintaan, se ihmetyttää." "Niin sanottujen "talousmetsien" tulo vaikuttaa kaikkeen. Mustikat esimerkiksi ovat vähentyneet." Nykyisin jo luonnontilaiset metsät ovat hajallaan, saarekkeita. "Metsät merkitsevät maisemia, eläimiä, marjapaikkoja, ruokaa ja lääkkeitä, tarinoita, ne ovat vapauden ja ehkä turvankin symboli." Metsän värilläkin on merkityksensä ihmiselle. "Monissa kulttuureissa vihreä on vaurauden väri. "Jos oikein hullusti ajatellaan, niin jos tätä vihreää ei ole tarpeeksi, ei ole tarpeeksi energiaa." Satu Natusen omissa käsitöissä ja taideteoksissa toistuvat metsän vihreiden sävyjen lisäksi syksyisen rahkasammalen eri sävyt, ja auringon keltainen ja oranssi. Niissä juoksevat ketut, ja muut metsän eläimet.

On tekopyhää syyttää metsien suojelua kansainvälisyydestä

"Kun kysytään, miksi ulkomailta tullaan puolustamaan metsiä, niin selittäkööt ensin miksi suomalaiset menee ulkomaille hakkaamaan metsiä, ja suomalaiset metsäteollisuuden yritykset on osin ulkomaisten osakkeen omistajien hallussa. Minä olen itse nähnyt Brasiliassa, Amazonilla, kuinka tulee suomalaisia jätkiä, jotka on vähän vaivautuneita ja vältteleviä, kun niiltä kysyy, että mitä ne tekee täällä. Lopulta kuitenkin selviää, että ne on metsäteollisuuden edustajia jotka on wörkkimässä metsiä täällä!"

Tärkeintä on kunnioitus

Kuolleet tarinat ovat historiaa. Tarinat voivat syntyä vain elävässä ympäristössä. "Jos luonto tuhoutuu, se kaikki opetus, se kunnioitus luonnon rikkauteen lakkaa, siitä tulee historiaa, kun nyt se on vielä elävää."