Vaskojoen ja Inarijoen välisessä maastossa suot ja vaarat vaihtelevat metsäsaarekkeiden ja pikkujärvien kanssa. Jänkäalueet mutkittelevat pienten metsäalueiden ympärillä muodostaen luonnollisia kulkureittejä talvella liikkuvalle. Tuuli on puhaltanut jängällä lumen pinnan kovaksi. Jänkäjuottien reunassa kasvavat kitukasvuiset männyt vaihtuvat sisemmälle metsään mennessä Lapin mutkaisiksi ikimännyiksi ja siellä täällä törröttäviksi keloiksi. Näiden metsien hakkaaminen merkitsisi jonkinlaisen uran tekoa jokaiseen saarekkeeseen. Jängiltä pääsisivät tuulet tuivertamaan esteettä harvan puuston keskellä kovettaen lumen. Paksuista kiemuraisista oksista tulisi maata peittävää hakkuutähdettä. Osa näistä puista on koostaan huolimatta, mutkaisuutensa vuoksi sopimattomia sahatavaraksi.

Porojen lisäksi alueella olivat liikuskelleet ainakin näätä ja lumikko. Jokin vielä lumikkoa pienempi oli myös juossut hangen pintaa pitkin, päästäinen ehkä. Riekon jäljet kiertelivät matalaa vaivaiskoivuvarvikkoa. Joku oli laittanut riekon ansat pikkujängän reunaan. Ansoilla oli käynyt kokija. Ketun jälkivana kiersi huolellisesti ansalankojen ympäristön. Lintujen lisäksi ylitti meidät siivekäs kulkija taivaalla, Kirkkoniemestä Tromssaan lentävä kone.

Yksi tämän hienon alueen erikoisuuksista on yksi Inarin eteläisimmistä palsasoista. Turvepinta eristää jään, joka ei ehdi sulaa kesän aikana. Vuosi vuodelta kumpu kasvaa, kunnes turve rakoilee päästäen lämpöä sisälle sulattamaan jään ja romahduttamaan palsan.

Merkkaus oli aikaa vievää alueen monimuotoisuuden vuoksi, ja osa porukasta jatkaa sitä vielä tänään hiihtäen. Kooltaan nämä alueet häviävät paliskunnan kesälaidunalueille, tumman vihreän metsänreunan yllä valkeina hohtaville tuntureille.