Kysymyksiä ja vastauksia

01.03.2005

Ylä-Lapin maista jo 90% on jo suojeltu. Eikö mikään riitä?

Suurin osa suojelluista alueista on tunturia, suota, ja muuta kitukasvuista aluetta, jotka "suojeltuvat" itsestäänkin. Metsätaloutta harjoitetaan juuri sillä pienellä tuottavalla metsäalalla, joka on elintärkeää myös porotalouden talvilaitumina. Kukin paliskunta voi laiduntaa porojaan vain omilla alueillaan olevissa metsissä, joten jokaisen paliskunnan alueella on oltava riittävästi hakkuiden ulkopuolella olevaa metsää.

Poroelinkeinohan on itse syypää omiin ongelmiinsa koska poroja on liikaa.

2003 Inarin paliskunnilla oli poroja 33 417, mikä on noin 6000 poroa vähemmän kuin maa- ja metsätalousministeriön sallima määrä. (39 200)

On totta, että maankäyttöpaineiden lisääntyessä tätä vauhtia paine jäljellä olevia laidunmetsiä kohtaan kasvaa. Nyt on kuitenkin mahdollisuus lopettaa tämä noidankehä jättämällä jäljellä olevat tärkeät laidunalueet hakkaamatta.

Samaan aikaan kun lihan hinta on laskenut, kustannukset ovat nousseet, muun muassa hakkuiden seurauksena. Esimerkiksi polttoainekulut kasvavat, koska poroja joudutaan keräämään laajemmilta alueilta ja ruokkimaan maastoon.

Miksi Greenpeace haluaa lopettaa Peuravuonon sahan, ja muut pohjoiset sahat?

Emme halua lopettaa paikallisia sahoja. Valtion mailta hakattavasta puusta menee nykyään vain noin viidesosa sahoille, loput menee selluksi. Mikäli Metsähallitus kuitenkin jatkaa pohjoisen hitaasti kasvavan puun hakkaamista nykyisellä vauhdilla, on vaarana, että sahatavaraksi kelpaavasta puuraaka-aineesta tulee pula. Sellutehtaiden raaka-ainetarve on niin suuri, että Inarin paliskuntien alueella olevien metsien mahdollisesti tuottama puu olisi vain pisara meressä. Paikallisesti työllistävämpää olisi jalostaa puu pitemmälle paikan päällä. Metsähallituksen tulostavoite ei kuitenkaan anna liikkumavaraa puun käytön pitkän tähtäimen suunnittelulle.

Miksi Greenpeace ei puutu siihen, että yksityisetkin hakkaavat metsiä alueella?

Yksityismetsätaloudesta tuleva hyöty kohdistuu suoraan paikallistalouteen. Porotalouden toimintaedellytyksille yksityismailla on varsin pieni merkitys, sillä valtio omistaa täällä yli 90 % maasta.

Emme vastusta metsätaloutta. Inarin tiheäsyinen puu on hienoa raaka-ainetta pienimittakaavaiselle korkean jalostusasteen teollisuudelle. Yksityismaiden metsätalous tuo tarpeellista tuloa ja työtä kuntaan.

Valtiolla on myös yksityistä ihmistä suurempi yhteiskunnallinen vastuu, samoin enemmän välineitä elinkeinojen yhteensovittamiseen pitkällä tähtäimellä. Valtion hakkuiden vähentämisestä johtuvan metsurityön korvaamiseksi on mahdollista laatia kompensaatio-ohjelma, joka työllistää metsureita hakkuujätteiden korjaamisessa energiapuuksi, ja nuorten metsien harvennuksessa.

Kannatamme elinkeinojen yhteensovittamista alueella. Jotta se olisi mahdollista, täytyy porotalouden työpaikat turvata lopettamalla elinkeinon vaikeuttaminen vahingollisilla laidunhakkuilla. Se on myös välttämätöntä, sillä alue kuuluu laissa määriteltyyn poronhoitoalueeseen.

Hakkuiden jälkeen näkee usein poroja hakkuualueella, eikö se osoita, että hakkuista on hyötyä poronhoidolle?

Heti hakkuun jälkeen, kun lumi ei vielä ole peittänyt aluetta, maassa on luonnollisestikin paljon rungoista tippunutta ja oksia peittävää luppoa. Porot tulevat hetkellisesti helposti saatavan lupon houkuttelemina, mutta kun se on syöty, ovat jäljellä hakkuutähteet, jotka peittävät maassa olevan jäkälän. Jos hakkuu siis tilapäisesti tarjoaa ravintoa poroille, se estää samalla alueen pitkäaikaisen hyödyntämisen ravinnonlähteenä.

Mitä hyötyä luppometsistä on poronhoidolle? Eiväthän porot kiipeile puissa!

Porot eivät tosiaankaan kiipeile puissa, vaan syövät luppoa niin korkealta kuin yltävät. Suuremman osan syömästään luposta porot kuitenkin saavat maasta, mihin tuuli pudottaa irtonaista luppoa ja luppoisia oksia. Varsinkin ravinnon kannalta kriittisenä aikana kevättalvella, jolloin aurinko lämmittää päivisin, ja öisin pakkanen kovettaa hangen, luppo on tärkeätä. Hanki voi olla mustanaan tuulen pudottamaa luppoa.

Eikö asioita voida ratkaista paikallistasolla, miksi kansainvälisen Greenpeacen täytyy puuttua Ylä-Lapin maankäyttöasioihin?

Jos katto vuotaa, niin asiasta saa sanoa vaikkei ole talon omistaja. Ylä-Lapin metsäalueiden maan käyttöön vaikuttaa voimakkaimmin valtion liikelaitoksen Metsähallituksen tulostavoite, jonka määrittää Metsähallituksen johtoryhmä Helsingissä. Niin kauan kuin paikallistasolla edes Metsähallituksen edustajilla ei ole valtuuksia puuttua tähän perusasiaan, ei ole todellisia eväitä päättää asioista paikallistasolla. Niin metsä- kuin porotaloudenkin asioissa olennainen päättäjä on myös maa- ja metsätalousministeriö. Greenpeace tukee paikallisia poromiehiä näiden vaatimuksessa päästä vaikuttamaan maan käyttöön.

Paikallisen päättämismahdollisuuden puute korostuu alueellisesti nimenomaan pienissä kylissä kuntakeskuksen, Ivalon ulkopuolella, juuri niissä, joille poronhoito on elintärkeä elinkeino.

Olemme kansainvälinen ympäristöjärjestö, ja teemme työtä kaikkialla maailmassa kestävän metsien käytön puolesta. Tukijäsenmäärällä mitattuna (lähes 20 000 suomalaista tukijaa) olemme toiseksi suurin Suomessa toimivista ympäristöjärjestöistä, joten koemme olevamme keskusteluosapuoli siinä missä muutkin tähän asiaan vaikuttavat tahot.