Yhteistyöni Greenpeacen kanssa alkoi 1997 ydinjätekampanjan yhteydessä Malåssa. Sen jälkeen olen ottanut osaa metsäkampanjaan Göteborgin lähellä (Svartedalen), Arvlidenissä Sorselen ulkopuolella, ja viime talvena Pakkojokkossa Jokkmokista pohjoiseen.

Miksi olet ryhtynyt aktivistiksi? Koska olen saamelainen, ja koska sisareni on naimisissa poronhoitajan kanssa, joten olen nähnyt, millaisia vaikutuksia hakkuilla on poronhoidolle.

Millaisia ongelmia ne sitten ovat? Jos metsä hakataan poronhoitoalueella, se merkitsee laidunalueen tuhoutumista joksikin ajaksi. Tämä ei olisi ongelma, jos poronhoitajilla olisi muita alueita, joille porot voisi viedä, mutta niin ei ole, koska hakkuita tehdään enemmän kuin poronhoito kestää. Myös muut maankäyttömuodot, vesivoimarakentaminen, tiet jne. vähentävät poronhoidon käytössä olevia alueita.

Mitä teet Inarissa? Haluan auttaa saamelaisia ystäviäni ja Greenpeacea pelastamaan poronhoidon Saamen maassa, mutta myös koska mielestäni Pohjolassa hakataan aivan liikaa metsiä. Ruotsissa on skogsbolagen alentanut metsien hakkuuikää 110-120:stä vuodesta 80-90:neen vuoteen, koska hakkuuikäisiä metsiä ei enää ollut riittävästi. Suomen puolella näyttää olevan samankaltaisia ongelmia kuin Ruotsin puolella. Valitettavasti minulla ei ole käsitystä siitä, millainen tilanne on Norjan ja Venäjän puolella.

Mitä saamelaiset Ruotsissa ajattelevat Greenpeacesta? Monet paliskunnat eivät uskalla julkisesti sanoa, että he tukevat Greenpeacea, vaan ovat siitä hiljaa. He pelkäävät myös, mitä tapahtuu myöhemmin jos tuemme Greenpeacea, koska Greenpeace oli hylkeenpyyntiäkin vastaan Grönlannissa. Siihen liittyi kuitenkin väärinkäsitys. Greenpeace ei ollut Inuittien hylkeenpyyntiä vastaan, vaan suurteollisuuden harjoittamaa pyyntiä vastaan. Siksi minusta on hyvä, että saamelaiset Suomessa ovat alkaneet tekemään yhteistyötä Greenpeacen kanssa, ja toivon, että tämä kampanja ja minä omasta puolestani voin vaikuttaa, että samanlaista yhteistyötä

Matthias

Kotoisin: Kiel, Saksa
Työ: opiskelija, Greenpeacen aktivisti 8 vuotta
Ikä: 28

Mitä sinä näin kaukana pohjoisessa teet?

Gähttjalav juojddá barggat vaj Europa mangemus boares vuovde e tjuoladuvá ja vaj Sáme dánna máhtti ájn boahtteájgen älojdisá sujttit. Mangemus guovte biejve lidjiv tjuojggamin boares vuovdijt markeritjit.

Yritän tehdä oman osani Euroopan viimeisten aarniometsien suojelussa. Nämä metsät ovat tärkeitä monestakin syystä saamenmaan poronhoitajille. Pari viime päivää olen osallistunut laidunmetsien merkitsemiseen.

Oletko ennen ollut metsässä? Mitä tapahtui?

Nå, Julevun Sáme Svieriga bielen årruv jagev ja danna diedon álu miehtse tjadá manniv - váttse ja tjuojge. Mij sjattaj? Gå lav miehtsen guhkes ájge dábálasj biejvij vájve älla das nåv ájnnasa - almasj ietjálágátjit ájádallagoahtá.

No, elin Luuleassa, Ruotsin saamelaisaluella vuoden ajan. Kävin usein metsässä, jalan tai hiihtämällä. Kun on pitkään metsässä, jokapäiväiset ongelmat käyvät vähemmän tärkeiksi - sitä alkaa ajattelemaan eri lailla.

Mitä eläintä muistutat eniten?

Iv diede. Valla goasskemin årrot luluj ham buorre muhtem biejve. Máhttet gájkka vuojnnet badjelis luluj miellodahtte. Valla iv biergov bårå...

En tiedä. Mutta joskus olisi hyvä olla kotka. Että voisi nähdä kaiken korkealta ylhäältä - se olisi joinain päivinä tosi kätevää. Mutta toisaalta olen kasvissyöjä...

Tärkein työkalu?

Akti måj rádnajn ságastalájma ja såbadijma, almasj ajtu dåssjå nijbev
dárbaj. Gájkka ietjá máhttá dassta jali dajna dahkat.

Keskusteltiin tästä kaverin kanssa kerran. Ja tultiin siihen tulokseen että se mitä todella tarvitsee on puukko.

Lappi: liian kylmä, vähän kylmä, lämmin vai ihan liian lämmin?
Dálla l ilá bivval. Jådådahka sjaddá ihkap ilá nievrren gå suddá. Ja mån ham tjoaskes dálkev ähtsáv!

Juuri nyt on liian lämmin. Ei hiihtäminen onnistu. Ja sitäpaitsi minä
tykkään kylmästä.

Mitä muuta haluat sanoa?

Gájkka máhttá viehkedit boares vuomijt suoddjit! Hiejte ådå báhpperijt anedimes! Recyclingbáhpperav válldit!

Jokainen voi auttaa vanhojen metsien suojelua! Lopeta valkoisen paperin käyttö, käytä kierrätyspaperia.

Immi

Immi opiskelee hammaslääketiedettä ja toimii pääsihteerinä Lääkärin sosiaalinen vastuu -järjestössä. Tarkoituksena on valmistua parin vuoden kuluttua. Sitten ovat ehkä edessä erikoistumisopinnot. Ihmisoikeusasiat kiinnostavat, ja ne liittyvät myös metsäasioihin. Ennen Greenpeacen kampanjoihin osallistumista Immi on toiminut muutaman vuoden Luonto-Liiton puheenjohtajana, ja tehnyt keikkatöitä Suomen Luonnonsuojeluliitolle ja Luonto-Liitolle.

Erityisiä mielenkiinnon kohteita hänelle ovat olleet kulutuskysymykset. Hän on osallistunut kampanjoihin, joilla kritisoidaan nykyistä "Kulutan, siis olen olemassa" -tyyppistä elämäntapaa. Kulutuskysymykset liittyvät olennaisesti myös metsäasioihin. "Suomalaiset käyttävät ihan liikaa paperia. Olisi ymmärrettävää, jos tätä puuta täällä käytettäisiin johonkin kestävämpään, kuten vaikka huonekaluihin, mutta on järkyttävää, että näistä hienoista metsistä tehdään pahimmillaan vessapaperia."

Paperinkulutusta kannattaisi ja voisi Immin mielestä vähentää monessa asiassa. "Pakkaukset ovat usein aika turhia, pakkauksissa on usein monta kerrosta ja materiaalia käytetään niihin liikaa. Monet niistä olisivat myös korvattavissa monta kertaa käytettävillä pakkauksilla. Ekologisempaan suuntaan mentäisiin myös tekemällä tarpeelliset tulosteet kaksipuolisina ja käyttämällä uusiopaperia. Ehkä voisi myös harkita, voisiko jonkin lehden tilata vaikka ystävän kanssa yhdessä sen sijaan, että molemmat tilaavat sen erikseen. Mainokset ovat täysin turhia, niiden määrään voi itsekin vaikuttaa laittamalla oveen mainosten jakamisen estävän lapun. Lehdet kannattaa Immin mielestä myös viedä paperin keräykseen, koska silloin niistä tehdään uusiokuitua.

Paperin käytön itsestäänselvyyden joka tilanteessa voi kyseenalaistaa monella tavalla. Kun Juha Niemelä (UPM) lausui "On helpompi viettää päivä ilman vettä, kuin ilman paperia", haastoi Immi tämän asettumaan sanojensa taakse. "Lupasimme Annina Käpin kanssa, että olemme päivän ilman paperia, jos hän on päivän ilman vettä. Ei hän kuitenkaan suostunut, perusteli kieltäytymisensä lääketieteellisillä syillä."

Pohjoisten metsien käytössä on niiden hitaan uudistuvuuden vuoksi Immin mielestä mieluummin toimittava varovaisuusperiaatteen mukaisesti. "Metsät pystytään kyllä niin haluttaessa hakkaamaan myöhemminkin, mutta jo hakattujen metsien uudelleen kasvattaminen kestää monta sataa vuotta."

Niila

Niila on syntynyt Vaasassa, mutta asuu nyt Helsingissä. Hän on opiskellut kaupallista alaa, ja nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi, sekä tehnyt molempien alojen töitä. Nyt, 31-vuotiaana hän on melkein valmis medianomi. Greenpeacen toimintaan Niila on osallistunut noin kuuden vuoden ajan. (Mm. taiteilijat metsien puolesta- vetoomus)
www.greenpeace.fi/taiteilijat

Pääasiassa hän on työskennellyt vapaaehtoisena. Side Lappiin on muodostunut jo lapsena, ensimmäiset tutustumisretket Lapin luontoon Niila teki vanhempien kanssa jo alle kouluikäisenä. Äiti ja isä olivat "kovia lapin kävijöitä". Myöhemmin hän on käynyt Lapissa melomassa, sekä vaeltamassa. Lisäksi hän on käynyt Lapissa Pensas- teatterin mukana, esityksiä on ollut Utsjoen lohiriehassa, Inarissa, ja Lohi-nivassa.
Niilalla on nyt alle kolmevuotias tytär, joka on tärkeä motiivi hänen osallistumiselleen Greenpeacen toimintaan; "Haluaisin, että hänkin voisi kokea samoja asioita, kuin minä täällä, siksi haluaisin, että metsiä olisi jäljellä vielä kun hän on vähän vanhempi."

Christian

Christian on 32-vuotias sveitsiläinen agronomi, joka työssään hoitaa sveitsiläisten luomutilojen luomukriteerien toteutumisen valvontaa. 10 % Sveitsin 6500:sta maatilasta on luomutiloja. Hän on työskennellyt itsekin karjatilalla.

Greenpeacessa Christian on toiminut pääasiassa vapaaehtoisena noin neljä vuotta. Sinä aikana hän on ollut mukana muun muassa kampanjassa Brasilian sademetsien puolesta.

Puuta tulisi Christianin mielestä käyttää kestävällä tavalla, mieluummin niin, että hakataan vähemmän, mutta pidemmän aikaa, kuin lyhytjänteisen voitontavoittelun vuoksi. Usein suurten metsäyhtiöiden ongelma on myös se, että niiden voitot eivät mene paikallisille asukkaille, vaan osakkeen omistajille, kuitenkin ne aiheuttavat ongelmia paikallistasolla. Sveitsiläisen omassa maassa käytetään osin Suomesta ostettua sellua. 80 % sanomalehtipaperista Sveitsissä on kierrätyspaperia, ongelmana ovat lähinnä hienolle valkaistulle paperille painetut julkaisut.

Sertifikaateista FSC on Christianin mielestä luotettava, ja hän käyttää mieluummin FSC-sertifioidusta puusta valmistettua paperia, koska se ei aiheuta ongelmia paikallisille ihmisille esimerkiksi saamelaisalueella. Vanhaa monisatavuotista puuta on typerää käyttää yhden päivän kestävän paperin valmistukseen. Puu on Christianin mielestä erinomainen materiaali esimerksi talojen rakentamiseen, mihin sitä voisi enemmänkin käyttää.

Randy

Randy on syntynyt USA:ssa mutta asunut lähes koko ikänsä Norjassa. Nuoresta lähtien luonto on ollut hänelle tärkeä. Isä, sekä molemmat isoisät ovat opettaneet hänelle luontoon liittyviä asioita. Hardangervidda on Norjassa hänelle tutuinta aluetta, mutta hän on vaeltanut myös pohjois-Norjan tuntureilla ja metsäalueilla.Toinen tärkeä harrastus on myös kalastaminen, makrillin ja turskan pyynti merestä, sekä raudun pilkkiminen.
30-vuotias Randy opiskelee Oslon lähellä kasvitiedettä ja ekologista maankäyttöä. Randy on tehnyt luonnonsuojelutyötä aiemmin Costa Ricassa, ja hän työskentelee Norjassa maailman sademetsien hyväksi. (Regnskogsfondet). Tämä on ensimmäinen Greenpeace-kampanja, johon hän ottaa osaa, hänen omien sanojensa mukaan "ei kuitenkaan viimeinen".

Isadora

Isadora on 22-vuotias opiskelija Göteborgista, Ruotsista. Hän opiskelee biologiaa Göteborgin yliopistossa. Isadora on käynyt armeijan Bodenissa, pohjois-Ruotsissa, ja ollut aiemmin mukana Greenpeacen merikampanjassa, jossa tuotiin esille pohjatroolauksen epäkohtia, muunmuassa sellaisen "sivusaaliin" pyyntiä, jota ei haluta käyttää, vaan joka dumpataan takaisin mereen.

Hän on mukana tässä kampanjassa, koska vanhojen metsien suojelu on tärkeää. "Ihmiset luulevat, että täällä on mahdottomasti metsiä, mutta eihän se ole niin. Metsät ovat tärkeitä monimuotoisuuden vuoksi, mutta myös siksi, että saamelaiset poronhoitajat voisivat elää täällä, kuten ennenkin. Heillähän on Suomen laki takanaan, ja myös kansainväliset säädökset, mutta silti Suomen valtio uhkaa tuhota heidän elämäntyylinsä, ja alueen viimeiset vanhat metsät."

Ellu

Olen 28-vuotias keväällä 2005 filosofian maisteriksi valmistuva luontoaktivisti. Pro graduni käsittelee ympäristöfilosofiaa. Olen ollut Greenpeace-aktivisti vuosia ja olen nähnyt, miten kansainvälinen ympäristöjärjestö voi peräänantamattomalla asenteellaan oikeasti vaikuttaa ympäristöpolitiikkaan. Olen tullut metsäasemalle antaakseni oman panokseni siihen, että vanhoille metsille annetaan niille kuuluva arvo.

Sigurd

Sigurd on kotoisin etelä-Saksasta, Ulmista. Hän on ammatiltaan metsuri, mutta on samalla työskennellyt viisi vuotta Greenpeacen paikallisryhmässä kotipaikkakunnallaan. Kysyttäessä, kuinka muut metsurit suhtautuvat hänen toimintaansa Greenpeacessa, hän kertoo, että "Jotkut muut metsurit nauravat ja sanovat, että pitää vain hakata ja myrkyttää hyönteiset jne. Monet metsurit kuitenkin myös viihtyvät luonnossa, ja kaikki metsurit eivät ajattele samalla tavalla. Jotkut ymmärtävät joitakin näistä kysymyksistä samalla tavoin kuin minä." "Ongelmana Saksassa on valtion metsien hallinnoinnin muuttuminen suuremmista alueista pienempiin, ja kohti samaa kuin Suomessa, että valtion metsien on tuotettava enemmän voittoa."

"Haluamme suojella myös omia metsiämme, ja edistää FSC-sertifikaattia
siellä. Vaikka meillä ei ole enää käsittelemättömiä metsiä, meillä on
metsäkampanjoita, joilla koetamme suojella niitä metsiä, joita meillä
on." "Esimerkiksi Freiburgin lähellä metsät on nyt FSC-sertifioitu,
siihen on vaikuttanut se, että Freiburgin kaupunginjohtaja kuuluu vihreisiin. Sigurd on miettinyt suhtautumistaan mahdollisiin ympäristörikoksiin, ja puun käyttöön ; "Toivon, että pystyn sanomaan ei, jos ollaan menossa hakkaamaan sellaiselle alueelle, jossa ei saisi hakata. On hyvä käyttää puuta lämmitykseen, tai huonekaluiksi tai muuhun. Mutta ei pidä hakata metsää enempää kuin mitä ne kasvavat."

Nyt Sigurd ei tee metsurin töitä. Hänellä on suunnitelmissa lähtö
opiskelemaan Venäjän kieltä Venäjälle. Välillä hän tekee maatilan töitä vanhempiensa tilalla, missä kasvatetaan hedelmäpuita sekä tuotetaan luomuhunajaa.

Petteri

Nimeni on Petteri, olen 35 vuotias Greenpeacen työntekijä. Aloitin vapaaehtoisena vuonna 1991 tehden sekalaisia toimistotöita Greenpeacen toimistolla Helsingissä. Tällä hetkellä työskentelen logistiikkakoordinaattorina. Täällä Inarissa järjestelen erilaisia käytännön asioita kuten kuljetuksia ja tärkeiden laidunalueiden merkintää alumiinikyltein.

Varsinaiselta ammatiltani olen somistaja, mutta viimeiset neljä vuotta olen ollut enimmäkseen näissä töissä. Olen toiminut aktiivisesti Greenpeacen metsäkampanjassa 90-luvun puolivälistä lähtien. Olen ollut mukana erilaisissa tempauksissa sekä Suomessa, etta Ruotsissa. Olen myös osallistunut mielenosoituksiin Brasilian sademetsien puolesta. Olen täälla Inarissa koska haluan edistää tämän alueen metsien suojelua sekä vapaasti laiduntavan perinteisen poronhoidon säilymista.

Emilie

Olen 27-vuotias ranskalainen Marseillesta. Olen ollut mukana Greenpeacessa nelisen vuotta, jolloin liityin Marseillen paikallisryhmään. Aloimme kummastella miksi kierrätetyn paperin hinta oli niin korkea, ja niinpä päätimme alkaa promotoimaan halvempaa kierrätyspaperia. Paperin hankinta ja toimittaminen asiakkaille viekin nykyisin suuren osan ajastani. Koska ranskalaisten paperinkulutus kiinnostaa minua halusin tulla Suomeen katsomaan, mistä ranskalaistenkin kopiopaperit ovat peräisin. Toivon, että paperintuotanto ei aiheuttaisi haittaa poronhoidolle ja siihen liittyvälle kulttuurille.

Niko
Nimeni on Niko, olen 25-vuotias kulttuurimaantieteen tutkija Turusta, naimisissa ja 3-vuotiaan tytön isä. Olen ollut mukana Greenpeacen toiminnassa kolmisen vuotta. Olen nyt mukana täällä pohjoisessa koska poronhoidon ja saamelaisten vaikeuksiin opiskeluaikana perehtyneenä on miellyttävää olla tukena heidän pyrkimyksissään parantaa asemaansa Suomessa. Lisäksi nykyinen tilanne osoittaa miten sosiaaliset ja ympäristölliset kysymykset ovat toisiinsa sulautuneita tavalla, jolla niiden käsittely erillä toisistaan olisi absurdia. Poronhoito menestyäkseen tarvitsee vanhaa metsää ja metsän suojelu voi perustua niin antroposentrisille kuin biosentrisillekin arvoille. Graduni tein Enuna-joen ympäristökonfliktista Pohjois-Namibiassa, joten metsäkiista (joka on määriteltävissä konfliktiksi) on omaa aluettani ja jos joskus käyn naputtamaan väitöskirjaa on teemana luonto ja utopistinen ajattelu, jota tämän konfliktin toimijat tarjoavat tutkimuksen aineistoksi.

Matti

Olen Matti Liimatainen, 31 vuotta, seka-, lähinnä metsätyömies, syntynyt sellutehdaspaikkakunta Äänekoskella Keski-Suomessa. Asuinhistorialtani olen pääosin savolainen, nykyään helsinkiläisosoitteinen matkatyöläinen, tänä vuonna tiiviisti Inarissa.

Metsähistoriani alkaa Pohjois-Savon Talaskankaan mielenosoituksista vuonna 1987. Sittemmin päädyin Metsähallituksen leipiin Kainuuseen vanhoja metsiä kartoittamaan vuosina 1992 ja 1993. Nähtyäni siellä valtionmetsien järjettömän käytön avohakkuineen ja aurauksineen lopullinen uravalinta oli selvä. Niinpä aikani on kulunut pääosin valtionmaiden metsienkäytön parissa ympäristöjärjestöissä.

Kuultuani Kainuussa metsästäjien ja muiden luonnonkäyttäjien kertomuksia siitä miten tylysti Metsähallitus toimi esimerkiksi metsojen soitimia ja kylien lähimetsiä hakattaessa aloin kiinnostua laitoksen toiminnasta myös muualla. Tästä oli lyhyt matka kuuntelemaan poroelinkeinon kokemuksia Metsähallituksesta. Nykyään minulla on täälläkin tuttujen metsien lisäksi tuttavia ja ystäviä. Voimakas kannustin itselleni on siis aina ollut oikeudenmukaisuus ja järki metsien käytössä. Metsiä täytyy saada metsätalouden lisäksi käyttää metsästykseen, retkeilyyn, polttopuuksi, poronhoitoon ja muuhun kestävään käyttöön.

Satu

Olen 29-vuotias opiskelija joka asuu tällä hetkellä Turussa. Kotoisin olen kuitenkin Kaakkois-Suomesta. Olen ollut mukana Greenpeacen toiminnassa vuodesta 2001. Asuin vuosia Keski-Euroopassa ja siellä osallistuin tempauksiin mm. Irakin sotaa ja ympäristön saastumista vastaan. Palattuani Suomeen on mieleeni palannut Suomen ainutlaatuinen luonto ja haluan nyt osallistua sen suojeluun. Kävin nuorempana usein retkeilemässä juuri Inarissa, ja muistan, kuinka mökin takaa kansallispuiston vierestä alkoi mahdollisesti kymmenien neliökilometrien laajuinen avohakkuualue. Lapsena sen merkitystä ei juuri tajunnut, vain sen, että näkymä oli lohduton. Tänä päivänä on myös tärkeää huomioida saamelaisten oikeudet ja metsätalouden heidän poronhoidolleen aiheuttama haitta Ylä-Lapissa.

Hembo

Nimeni on Hembo, kotoisin Virosta, mutta olen nyt opiskellut Helsingissä viisi vuotta. Olen ollut ensimmäisen kerran mukana Greenpeacen toiminnassa nelisen vuotta sitten, mutta aktiivisesti vasta marraskuusta 2002 jolloin pysäytimme öljytankkeri Byzantion Muugan satamassa Virossa. Koska maapallomme on kaikkien yhteinen koti vaatii ympäristönsuojelu toimintaa valtioiden rajojen yli. Olen nähnyt mitä Viron metsille on tapahtunut. Siellä metsät hakataan nopean rahan toivossa eikä ajatella, mitä sittemmin tapahtuu. Olen käynyt Inarissa useita kertoja ja ihastunut sen luontoon ja metsiin. Vanhoja metsiä ei enää ole paljon jäljellä, ja niistä viimeiset tulisi ehdottomasti säästää.

Achim

Olen 32-vuotias saksalainen kirjailija. Tulen Frankfurtin pohjoispuolelta Marburgista. Olen ollut mukana Greenpeacen toiminnassa vuodesta 1999, jolloin päätin liittyä johonkin kansainväliseen ympäristöjärjestöön ja osallistua maailman vanhojen metsien suojeluun. Pidän metsistä valtavasti. Suomen metsien suojelusta olen ollut kiinnostunut kahden vuoden ajan osallistuen erilaisiin tempauksiin Saksassa. Saksa on suurin suomalaisen sellun ostaja, ja mielestäni saksalaisten tulisi tuntea vastuunsa saamelaisalueen kulttuurin ja poronhoidon suojelusta. Emme todellakaan tarvitse kirjekuoria tai kopiopaperia, joka on valmistettu vanhoista metsistä peräisin olevasta puusta! Joulukuussa tapasin Suomen kunniakonsulin Saksassa ja keskustelin hänen kanssaan metsien suojelusta Suomessa. Ehkäpä voisin nyt lähettää hänelle postikortin täältä leiriltä.

Mikael

Olen 38-vuotias turkulainen valtiotieteen maisteri. Olen toiminut Greenpeacen tiedottajana vuodesta 2001. Sitä ennen työskentelin toimittajana ja diplomaattina. Kiinnostuin Greenpeacen toiminnasta ensimmäisen kerran 1980-luvulla nähdessäni miten suoran toiminnan avulla havainnollistettiin Kemiran päästöjen aiheuttamaa vahinkoa meren ekosysteemeille. Muistan elävästi TV-uutisten kuvat Greenpeacen aktivisteista, jotka dumppasivat kuolleita, epämuodostuneita kaloja Kemiran pääkonttorin ovelle Helsingissä. Joskus on käytettävä järeitäkin keinoja ja kansalaistottelemattomuutta ympäristön pelastamiseksi.

Metsät ovat minulle henkisen virkistäytymisen ja rauhoittumisen lähde. Olen nähnyt äitini 1930-luvulla istuttamia mäntyjä Paraisilla ja siten oivaltanut miten paljon aikaa luonto tarvitsee voidakseen palautua hakkuiden jälkeen. Ylä-Lapin luppometsät ovat luonnonsuojelullisesti ainutlaatuisia. Ne ovat myös elintärkeitä laidunalueita Ylä-Lapin poromiehille ja -naisille. Haluan läsnäolollani lisäksi tukea saamelaisten kulttuuria ja maamme alkuperäiskansan oikeutta harjoittaa poronhoitoa.

Phil

Olen Phil Aikman, Greenpeacen kampanjavastaava Lontoosta, 42 v. Olen ollut mukana Greenpeacen työssä vuodesta 1993 jolloin kuulin Greenpeacen kampanjasta Etelänapamantereella nimeltä World Park Base. Mielestäni oli upeaa, että Greenpeacen kaltainen järjestö pystyi haastamaan maailman hallitukset estääkseen Etelänapamantereen luonnonvarojen hyväksikäytön. Täällä Lapissa poronhoitajat tarvitsevat nyt samankaltaista apua Greenpeacelta pystyäkseen estämään Metsähallitusta ja Stora Ensoa tuhoamasta porojen laidunalueita vanhoissa metsissä.

Timo

Olen Timo, 26-vuotias helsinkiläinen kokki. Olen ollut mukana aktiivisesti Greenpeacen toiminnassa kolme vuotta. Mukaan toimintaan lähdin koska luonto on minulle tärkeä ja halusin tehdä osani sen pelastamisessa tuleville sukupolville. Olen viettänyt paljon aikaa Lapissa jo lapsuudestani lähtien, ja erityisesti vanhojen metsien häviävä määrä ja sen myötä saamelaiskulttuurin uhanalaistuminen on syynä siihen, että olen halunnut tänä keväänä auttaa Greenpeacen metsäasemalla.