Paadarjärven pohjoispuolella olivat luppometsät ja jäkäläkankaat poroille. Siellä olivat myös sammaleiset mustikkavaarat ja Etusolmijärvet, joista saattoi pyytää kalaa, hillasuot ja metsäkanalintujen suosimat aihkimäntyiset vaaran rinteet.

Poronhoitoa opeteltiin silloinkin isän, tai jonkun muun kokeneen poromiehen mukana kulkemalla; "Isä pani minut Uulan matkaan, Uula, minä ja Uutelan Jouni oltiinkin pitkään samassa tokkakunnassa. "Se aina kuljetti mukana ja näytti mitä tuo on tai tuo." "Kun alottelee porohommia, niin sitähän on niin monenlaisia seikkoja, mitä on opeteltava tuntemaan. On opittava tuntemaan poro, miten se käyttäytyy, missä se kulkee, ja mistä se ite ossaa pois". Laitumet olivat hyvät. "Ajeltiin kelkalla lähelle, ja hiihettiin ympäri ne porot, ne talven asu siinä yhessä vaarassa, kun se oli niin hyvä se jäkälä.

Poroja pidettiin Muotkatunturin paliskunnan alueella aiemmin talvisin kolmessa eri tokassa. Jokaiselle tokalle riitti sellainen alue, missä porot pystyivät kaivamaan kevääseen asti. Hakkuiden ja Paadarskaidiin rakennettujen metsäteiden takia porot lähtivät vaeltamaan. Tirrolaisten ja keskimmäisen tokan porot sekoittuivat, enää niitä ei voisi hiihtää ympäri, sen verran laajalla alueella ne vaeltavat. Kymmenkunta kilometriä pitkän Paadarjärven pohjoisrannalle ja Vaskojoen vartta pohjoiseen jouduttiin rakentamaan aita, silti porot pyrkivät joskus sillan kohdalta Vaskojoen yli. Rajallisten talvilaidunten säästämiseksi lopetettiin 1993 vasottaminen aidoissa metsäalueella, ja alettiin vasottamaan porot tunturissa, Angelin tien pohjoispuolella.

Metsätiet ovat muodostaneet mutkittelevan verkoston entisen laidunreitin poikki, lähelle Paadarjärveä. Niillä ja hakkuilla on vaikutuksensa muihinkin metsän eläimiin kuin poroihin. Poromiehet eivät teitä välttämättä tarvitse. Metsästäjien kulkemista ne helpottavat, mutta metsot ovat vähentyneet. Hirviä toki on edelleen. Missä ei ole hakattu, siellä luppo roikkuu edelleen puista pitkinä partoina, saasteet eivät Aslakinkaan mukaan ole siihen täällä vaikuttaneet. "Metsähallitus syö lupon, eivät saasteet, viiskymmentä metriä kun on männyn väli, on tuuli siinä niin kova, ettei siinä naava pysy". Luppoinen metsä on hyvä suoja monille kovin aukeita paikkoja karttaville metsän eläimille. "Kyllä luojalla, joku tarkotus oli, kun se loi männyt, luppopuu on linnullekin suoja". Jos on aukealla yksi puu, ja siinä oksalla istut, niin kaikkihan ne ohikulkijat näkkee. Myös lumi on metsässä pehmeämpää, kuin hakatulla alueella. "Puista tippuneet roskat vaikuttavat niin että lumi siltä kohtaa sulaa nopeammin, ja porojen on helpompi kaivaa jäkälää."

Tämän päivän tilanne saisi ehkä miettimään uudelleen, jos nyt pitäisi ammatti valita; "Melkein tänä päivänä alkaisin hitsariksi, kyllä se vakituinen työ tänä päivänä on melkein parempi kuin poropuoli, kustannukset on nousseet niin suuriksi, mutta oman mielenrauhan kannalta tietysti...jos kaupungissa joutusin asumaan, niin mie olisin henkisesti sairas ihminen muutamassa vuodessa, on se niin kahlittu paikka.""Sitä on kai vähän samanlainen metsäläinen itsekin kun ne linnut ja puut."